lauantai 24. marraskuuta 2012

Kylkiliivit

Teksti lainattu Katring-forumilta nimimerkiltä SeppoS, poistetaan jos häiritsee.

------------------------------------------------------

Viime kesänä tuli painiskeltua 3 kk pojan kylkivamman kanssa ja samassa yhteydessä tuli kerättyä aika paljon tietoa.
Tuli lääkärit, ortopedia ja fysiaterapia tutuksi.

ÄLÄ OSTA MITÄÄN MUITA KYLKILIIVEJÄ KUIN BUMPER!!

Poika ajoi aikaisemmin Bumber (2 kautta Max Jr sekä 1 kausi Max), mutta Bumperit alkoi olla loppu.
Poitsu oli yksin Kevätpäräyksessä ja osti itselleen uudet liivit, Shell Alumium Professional.
Hän kun tekee päätökset ulkonäyn mukaan. Tosin en tiennyt itsekään.

Noissa Shellin liiveissä ja muissakin, joissa on alumiini tai hiilikuitu, tuo kylkeä suojaava on täysin joustamaton, Bumper on muovia joka edes hieman taipuu.
No, pojan kylkivammat alkoi jo tokassa kisassa, Oulussa kun kesäkuun alussa oli pitoa.
Mielenkiintoista tietoa että ajaessa kun kylki on todella kipeä, lämppäri on vaikein! Sillä kuulemma huudetaan p..ttä lämppärillä, lähdön jälkeen kisan alun pari kierrosta menee adrenaliinin huumassa, mutta siitä eteenpäin on tuskaa.... Varsinkin pitkät finaalit

Meillä Oulun treeneistä alkaen alkoi 3 kk kierre.

Tässä omalta osalta kerättyä tietoa ja meidän kokemuksia, toivottavasti auttaa jotakuta...

Kylkivammat voi jakaa karkeasti kahteen luokkaan:
1. Kylkiluun murtuma (yleensä hiusmurtuma)
- helpompi, paranemisaika noin 1 kk.
- on yleensä aivan kyljen sivussa
- jos painat kämmenellä ja ulahdat, todennäköinen

2. Lihaskalvon repeämä
- vaikeampi, paranemisaika 2-3 kk, uusiutuu helposti
- on myös usein melko etupuolella (kuten meillä)
- ei vakava tai vaarallinen, ajaa voi heti kun kykenee, mutta on tuskallinen, koska verta tihkuu repeämästä
- erityisesti pitkillä kuskilla (meidän on 186 cm), koska on ajettava hyvin nojallaan taaksepäin, repivät voimat kylkeen käy erityisesti lihaksiin

Kävimme heti alkuun lääkärillä, antoi rutosti kipulääkettä sekä kielsi kuukauteen ajamisen.
Seuraavan yrityskerran jälkeen 1 kk kuluttua kävimme ortopedillä, kertoi kyllä mikä vikana (lihaskalvon repeämä), mutta hoito sama.

Törmäsin onneksi kesällä salilla Raskin Akiin ja sain vankan kokemuksen kautta oivia neuvoja, kiitos Aki

1. Teetätä oman vartalon mukaiset kylkiliivit
- tehdään lasikuidusta, tulee koko vartalon ympärille, "kuppi" siihen kohtaan mikä on kipeä, jotta ei kosketusta kylkeen
- näitä varten on lennetty Tilletin tehtaalle, mutta tekijämiehet osaavat Suomessakin
- meille liivit valoi Jarkko Venäläinen, asuu Koski TL, veloitus oli kohtuullinen 120 e
- teko on varsin yksinkertainen: Elmu-kelmua vartalon ympäri, sitten kuski 1-1,5 h vatsalleen puupökkelä vastaan ja lasikuitua ympärille
(olotila ei hauska tuossa vaiheessa, kuskin pitää olla liikkumatta sekä lasikuitu kovettuessaan polttaa)
- viimeistely sitten itse kotona leikkaamalla oikean kokoiseksi, hiontaa (minä laiskana hiomakoneella)
- reunaan IHK:sta reunakumia, tarranauhaa kiinnittämiseen sekä jesaria Iskee silmää
- meidän liiveistä tuli tälläiset
https://www.facebook.com/photo.php?fbid=474231082594683&set=pb.163347940349667.-2207520000.1353748181&type=3&theater
(minä hienostelin ja kiinnitin vielä tuon jälkeen 3 mm solukumin sisäpintaan).

2. Mene fysioterapeutille
- Aki osasi opastaa hänen kylkivammojensa kanssa painiskeelle ja kartingin vammoihin erikoistuneen Reimarlan fysioterapian Kari Savolaisen pakeille
  (Helsinki Pitäjänmäki on hänen toimipaikkansa)
- veloitus kohtuullinen, eka pitkä käynti 70 e, sitten seuraavat hoitokerrat 50 e.
- osasi heti opastaa, että pitkällä kuljettajalla penkki pystympään (kylkeen kohdistuvat voimat vähenevät!)
- pojan selkäranka oli kuin yhtä puuta, liikkuvuus puuttui selkärangasta (syynä lienee ollut aikaisemman vuodet, rytkytys jääkartingissa, vamma, jne)
  selkärankaa naksuteltiin auki, helpotti heti kyljen kipuun (ryhtiki parani)
- tietysti perinteisiä hoitomuotoja kuten ultraa ja kevyttä hierontaa
- opasti kotihoitoon:


Kisoissa:

  • kivunlievittävää lääkitystä reilusti ajoissa jo aamulla vähintään tunti ennen ajojen alkua
  • kisoissa 10 min ennen lähtöä kylmäkalle kiinni (estää repeämän tihkumisen), sama tultua maaliin
  • kinesioteippiä


Kouvolan vikassa kisassa pääsi sitten ajamaan.
Treeneissäkiin kipulääkettä ajoissa aamulla, 10 min ennen ajoa kylmäkälle ideaalisiteellä kiinni, sama ajon jälkeen.

Tuolla päästiin sunnuntain prefinaaliin asti, sitten töötättiin prefinaalin lähdössä sen verran lujaa takaa, että repesi uudelleen (tosin kuski ei sitä minulle kertonut, mutta osasin aavistella kun ei enää oikein osunut).
Teki isänä muuten melkein yhtä kipeää katsoa poikansa makaavan selällään finaalin jälkeen, kipu oli luja.
Jos olisin tiennyt, että noin kipeä, en olisi laskenut ajamaan, en ollut vain tuon prefinalin jälkeen tajunnut kuinka kipeä.

Onneksi on aikaa koko talvi parantaa...

P.S. Pidempään kartingia harrastanut: Käy fysioterapeutilla!
Lienee sama mikä tahansa autourheilulaji, selkäranka joutuu ottamaan melkoisia rytkyjä vastaan.
Jos kaikki on kunnossa, hyvä, mutta veikkaan, että liikkuvuus...

Varsinkin jos ajat paljon, jääkartingia (erittäin rytkyttävää, isoja heittoja).

Minä käyttäisin myös nuo teinit (pituuskasvun jälkeen), meistä jokaisella keski-ikäisellä lienee ilman moottoriurheiluakin painiskelua selkiemme kanssa?


Kokeneemmat voi täydentää vielä lisää ohjeita!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti